“Tänään alkaa uusi luku”

Addin aivot ovat niin täynnä ajatuksia, ettei kaikkea suunniteltua aina muista: Minun piti tehdä se aarrekartta jo kaksi päivää sitten, mutta unohdin! Onneksi tulevaisuus ei ole parista päivästä kiinni, joten ehdin hyvin tehdä sen, vaikkapa tänään. Kalenterissa ei pitäisi ainakaan olla mitään (pitäisikö asia kuitenkin varmistaa?), Kaunokin on väsytetty pitkällä metsälenkillä ja askartelu on ihan mukavaa ajanvietettä. Siinähän sen illan saa mukavasti kulumaan tekemällä jotain hauskaa. Telkkaria katsomalla vain zombiutuu, eikä sieltä telkkarista muuta tulisikaan kuin sataan kertaan nähtyjä uusintoja tai Salkkareita.

Toimiiko pala paperia?

Ensimmäisenä kaivan ison kasan lehtiä. Aarrekartan voi tehdä helpomminkin, vaikka ihan ranskalaisilla viivoilla ruutupaperille kirjoittamalla. Sen ei tarvitse olla hieno. Maailmankaikkeus kyllä kuulee vähemmän hienoa aarrekarttaakin. Haluan kuitenkin vähän väriä aarrekarttaani tällä kertaa; viimeksi tein sen tylsästi tietokoneella, tosin hyvästä syystä.

Tarkoituksenani oli tehdä mies-aarrekartta, koska olin totaalisen kyllästynyt niihin täystorviin, mitä elämääni oli siunaantunut. Toinen toistaan turhempia rotjakkeita. Päätin laittaa kunnon tilauksen menemään. Fonttikoko 11, riviväli 1, ja annoin näppiksen laulaa. Neljä A4-sivua siihen listaan tuli ominaisuuksia, mitä vaadin mieheltä. Viikkoko siinä meni aarrekartan teosta, ja nykyinen poikaystäväni oli oveni takana. Ja sitten joku vielä väittää, etteivät tällaiset typerät aarrekartat toimisi! Tiedän paremmin: NE TOIMIVAT! Sen takia kannattaa olla varovainen, mitä siihen laittaa, koska sitä saa, mitä tilaa.

Tämänkertainen tilaus

Käyn lehdet nopeasti läpi. Leikkaan sieltä itseäni miellyttäviä kuvia, tekstejä, lauseita ja kirjaimia. Haen lilan kartongin ja liimapuikon, ja alan asetella kuvia, kannustavia lauseita ja sanoja kartongille. Kauno herää päiväuniltaan ja haluaa auttaa. Huudan poikaystäväni paikalle: Hän ryntää apuun Kaunon kynsisakset kädessään ja Kauno painelee nojatuolin alle. Hyvä! Kaunolla on tekemistä, kun yrittää juosta karkuun poikaystävää ja kynsisaksia.

”Kohti nousukautta.” Sitä kohti olen menossa! Aion tehdä elämässäni suuria ratkaisuja, mutta uskon vahvasti, että jokainen ratkaisu on askel kohti parempaa elämää. Onnellista elämää, millaista haluan elää loppuun asti.

”Tänään alkaa uusi luku.” Periaatteessa se uusi luku on alkanut jo, mutta tänään se matka alkaa toden teolla, tämän uuden aarrekartan myötä. Tämä aarrekartta on karttani matkalla kohti tavoitteitani.

”Hymy korviin.” Ilman hymyä on turha yrittää saavuttaa mitään. Murjottaja ei saavuta tavoitteitaan, vaan korkeintaan saavutetaan masennus ja paha mieli. Sitä yritän välttää kaikin tavoin.

”Uskallan elää rikasta elämää.” Tarkoitan tätä monessa mielessä. Uudet kokemukset ovat rikkaus. Uudet tuttavuudet ovat rikkaus. Uskallus lähteä kävelemään pitkin uutta tietä on rikkaus. Eikä se rahakaan pahitteeksi olisi. Kirjoitan vielä sanat ”talous tasapainoon” aarrekarttaani. Käytän punaista kynää, koska olen joskus kuullut sen olevan tehokkaampi väri kuin mikään muu.

”Yritän elää terveellisesti.” Pitkäaikainen sairastaminen tekee sen, että terveys alkaa kiinnostaa. Kun jonkun asian menettää, sen tärkeyden todella ymmärtää. Haluan elää tervettä ja terveellistä elämää. Ja tarkoitan myös tätä laajassa mielessä, en pelkästään siinä mielessä, että vaihtaisin suklaapatukat porkkanaraasteeseen. Terveys ja terveellisyys ovat käsitteenä huomattavan paljon laajempia kuin pelkkä ruoka- ja juomavalio. Voisin muuten yrittää vähentää Cola-juomien lipittämistä. Se on muodostunut melkeinpä jo ongelmaksi kohdallani.

”Aikaa itselle.” Annan helposti aikaa muille: Työlle, opinnoille, poikaystävälle, Kaunolle, tyttärelle. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, mille haluan antaa aikaani. Unohdan usein kuitenkin itseni ja sen oman ajan. Aion pitää parempaa huolta omasta ajasta.

”Pitkä parisuhde.” Sitä ei löydy mistään lehdestä, joten kirjoitan sen. Olen löytänyt sen, mitä etsin, eikä minun tarvitse etsiä enää. Nyt vain toivon, että se kestää, enkä mokaa mitään.

Kirjoitan monta muutakin asiaa, mitä toivon. Liittyen uratoiveisiin. Kirjoitan asioita, mitä haluaisin saavuttaa. Niitä tulee pitkä lista, ja melkeinpä hävettää: Kehtaanko oikeasti toivoa näin montaa asiaa? Totta kai, kehtaan! Miksen kehtaisi? Minulla on lupa toivoa itselleni parempaa elämää, vaikkei nykyisessäkään mitään vikaa ole. Unelmia pitää silti olla, koska ellei niitä ole, jämähdän, enkä ole enää viiden vuoden jälkeen onnellinen.

Valmis!

Siinä se on: Uusin aarrekarttani. Annan tämän kartan viitoittaa tietäni, seuraan sitä ja toivon maailmankaikkeudelta, että se kuulee minua. On se aina ennenkin kuullut, sekä hyvässä että pahassa. Eikä minulla ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö se kuulisi minua nyt ja olisi aloittamassa kanssani uutta lukua.