Opiskelun intoa

Kurssit eivät ole vielä päässeet kunnolla edes alkamaan, kun täällä yksi innokas Iita on jo hyvässä vauhdissa opinnoissaan! Nepsy-valmentajan koulutusta on ollut tasan yhden tapaamisen verran, eikä eläinavusteinen ole vielä edes alkanut: Silti minulla on jo tilattuna kaikki nepsyyn tarvittavat oppikirjat (tilattuna ne, mitkä eivät löytyneet kirjahyllystä jo valmiiksi) ja kolme etätehtävääkin on tehtynä! Yhden etätehtävän palautuspäivä on huhtikuun 2017 lopussa, joten voin sanoa olevani suhteellisen hyvissä ajoin liikenteessä, mutta kun intoa kerran löytyy, niin täytyyhän se motivaatiopuuska käyttää hyödyksi silloin, kun se on. Eläinavusteisen kaikista oppikirjoista en vielä tiedä, kun en ole saanut sen tarkempaa listaa, mutta Bookylle lähtee kyllä heti tilaus sen jälkeen, kun moisen listan käsiini saan. Pääsenpä tekemään etätehtäviäkin nopeammin!

Miksen käytä kirjastoja? Sieltä saisi ilmaiseksi! Kyllä, olen harvinaisen tietoinen kirjastojen olemassaolosta ja tiedän jopa sen, miten ne toimivat. ADHD vain hankaloittaa kirjastojen käyttöä siinä mielessä, että opiskellessani jotain haluan tehdä alleviivauksia kirjoihin: Kirjaston kirjoja on nihkeää alleviivata. Lisäksi en ikinä muista palauttaa kirjoja ajoissa! Hyvin tyypillinen ADHD-juttu. Ja minulle on aivan täysin turha tulla sanomaan mitään mistään itsensä niskasta kiinniottamisesta, muistutusten käytöstä tai muusta: Kun on kirjan palautuksen aika, saatan olla lähtenyt pienelle maakuntamatkalle Rovaniemelle, enkä sieltä käsin pääse palauttamaan kirjaa turkulaiseen kirjastoon. Säästän hermojani ja kirjastosakkoja, mikäli ostan kaikki tarvitsemani kirjat. Sitä paitsi, rakastan kirjoja, ja ne ovat aivan ihana ja tunnelmaa tuova sisustuselementti kotiin!

Ja vaikka opinnäytetöihin on vielä PIIIIITKÄ aika, olen jo ehtinyt ajatella nepsyn kohdalla sitäkin. Tässä yksi ilta nukahdin sohvalle, kun katsoin poikaystäväni kanssa elokuvaa (kieltäydyn uskomasta, että olisin niin vanha, että minulla olisi MIESystävä…), ja heräsin unesta huutaen: ”TOURETTE!” Tämän jälkeen otin läppärin käteen ja aloin näppäimistö sauhuten googlata tietoa. Poikaystäväni katsoi vierestä H. Moilasena ja ihmetteli, minkä hulluuskohtauksen tällä kertaa sain. Kerroin nähneeni unta, missä tein opinnäytetyön tutkimalla Tourette-blogeja, ja siitä sain idean, että tekisin opparini nimenomaan Touretesta. Poikkis ihmetteli, miksen tee sitä ADHD:stä, sillä aihe on minulle enemmän kuin tuttu. Vääntäisin siitä opparin vasemmalla kädellä, alta aikayksikön. En kuitenkaan halua! Jos opintojeni aikana turvaudun koko ajan itselleni läpikotaisin tuttuun aiheeseen ja menen jatkuvasti siitä, mistä aita on matalin, en opi mitään uutta. Tourette on minulle hieman vieraampi, ja koska minulla on nyt mahdollisuus tutustua siihen, päätin tutustua. Ja tutustuminen tarkoittaa sitä, että laitoin roppakaupalla Touretesta kertovaa kirjallisuutta tilaukseen! Luottokunta ja Booky kiittävät yhteistyöstä, taas kerran.