sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Unien ihmeellinen maailma, osa 1

Pääkouluttajamme mukaan tämä valmentajaksi opiskelemisen prosessi voi olla itsellekin sen verran mieltä avaava, että se synnyttää mitä oudoimpia unia. Siksi hän pyysi meitä kirjoittamaan ylös unet, mitä näemme. Etenkin, jos niissä on jotain erikoista. Siitä syystä aloitan ”tekstisarjan” Unien ihmeellinen maailma, mihin kirjoitan ylös kaikkein kummallisimmat uneni. Tässä ensimmäinen osa.

Viimeöisessä unessani olin mukana synnytyksessä. En ollut kätilö, vaan ”ihan vain joku tyyppi”, joka oli ottamassa vauvaa vastaan maailmaan. Äiti ei ollut ketään sellainen henkilö, jota tuntisin, eikä synnytyssalissa ollut ketään muita meidän lisäksemme. Tilanne oli rauhallinen, synnytys meni hyvin, äiti sai lapsen rinnalleen ja hän oli onnellinen kauniista vauvastaan. Vauvalla oli paksu, tumma tukka, kuten oli äidilläänkin.

Yksi asia minua kuitenkin vauvassa häiritsi, ja se oli vauvan niska ja kaula. Äitiä se ei tuntunut häiritsevän millään lailla eikä hän nähnyt vauvassaan mitään kummallista. Niska ja kaula olivat todella ohuet, ja vauvan pää valui koko ajan äidin rinnuksilta pois. Nostin vauvan pään joka kerta takaisin äidin rinnuksille, kun se valahti siitä alas. Pää tuntui menevän tuon olemattoman ohuen kaulan ja niskan takia mitä omituisempiin asentoihin, ja olin hirveän huolissani, oppisiko vauva ikinä pitämään päätänsä pystyssä. En kertonut huolestani äidille mitään, joka makasi synnytyspöydällä todella onnellisena siitä, että hän oli saanut näin ihanan ja kauniin vauvan. Hymyilin, ja sanomatta mitään nostin kerta toisensa jälkeen vauvan pään takaisin äidin rinnuksille.

Uni ei ollut laisinkaan ahdistava. Siinä oli vain se pieni huoli siitä vauvan niskasta ja kaulasta. Ja verrattuna siihen, millaisia huutopainajaisia joskus näen, tämä uni oli hyvinkin rento, positiivinen ja neutraali.

Mahdolliset tulkinnat saa laittaa alle kommentteina, kiitos!

Kuvassa ei ole uninainen, vaan minä 12 vuotta sitten. Sylissäni on
erittäin pienenä pikkukeskosena syntynyt tyttäreni, jo "isona" tyttönä,
muistaakseni 3 kk:n iässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti