 |
| Unessa emme ajaneet sateessa, vaan ilma oli kaunis. Ja auto oli oma autoni, eikä tällainen tyttäreni kuljettama muka-auto. |
Ajoimme mökiltä pois keskellä yötä. Tie oli valaistu pimeässä yössä, juttelimme autossa mukavia ja tunnelma oli rento. Yhtäkkiä katuvalot loppuivat, ja huomasin, että oman autoni etuvalot eivät olleet laisinkaan päällä. En nähnyt ajaessani mitään!
Yritin epätoivoisesti saada valoja päälle, mutta en onnistunut. Etuvaloissa oli jokin vika. Vastaantulevat autot eivät nähneet minua enkä minä nähnyt mitään. Aloin panikoida ja huutaa. Kysyin muilta autossa istuvilta, toimivatko edes takavalot. Ne toimivat. Myös takavilkut toimivat. Edessä ei toiminut mikään, eivät edes vilkut. Ihmettelin, miten kaikki etupuolen valot voivat poksahtaa yhtäkkiä.
Oli kuitenkin pakko ajaa eteenpäin. Ajoin täydessä paniikissa, pimeässä, pelkäsin jokaista mutkaa, jokaista vastaantulevaa autoa. Pelkäsin mahdollisia peuroja ja hirviä, mitä en havaitsisi, koska minulla ei ollut minkäänlaisia etuvaloja. Olin aivan varma, että me autossa istuvat kuolemme kaikki tähän paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti