Yritän saada viime yön sekavan univyyhdin edes jotenkin ymmärrettävään muotoon.
Olin kävelemässä kadulla ystävättäreni kanssa, kun törmäsimme kuvausporukkaan, joka oli kuvaamassa elokuvaa. Yritimme väistellä äänimiehiä, kuvaajia kameroineen ja näyttelijöitä. Vastaan tuli pieni kahvila, ja päätimme poiketa sinne hetkeksi, jos vaikka tulisi rauhallisempi hetki ja pääsisimme elokuvaporukan ohitse.
Kahvilassa oli eräs kovaäänisesti puhuva mies. Hän selkeästi halusi itselleen huomiota. Haluamattamme jouduimme tämän kovaäänisen miehen ja hänen seurassaan olleen toisen miehen seuraan. Selvisi, että elokuva, mitä kuvattiin parhaillaan, perusti erääseen Marja Björkin kirjaan, ja tämä kovaääninen mies oli eräs kirjan hahmoista. Kirja perustui tositarinaan, ja mies oli osana tätä tarinaa. Keskustelun jälkeen mies kutsui meidät illalla pidettäviin bileisiin, mihin pääsi vain kutsusta. Päätimme mennä, kun kerran nyt olimme sen kutsunkin saaneet.
Bileissä oli paljon tuttuja kasvoja. Myös poikaystäväni oli siellä, jopa poikaystävänäni, muttemme kuitenkaan olleet samassa seurassa. Eräässä pöydässä näin vanhan opiskeluaikaisen kaverini, kenen kanssa en ole ollut yhteydessä vuosikausiin. Olen tainnut viimeksi nähdä hänet tai olla hänen kanssa puhelimitse yhteydessä 10 vuotta sitten. Aloimme jutella, ja kysyin häneltä, onko hän vielä “sen naisen” kanssa (tässä vaiheessa on hyvä mainita, että tämä opiskeluaikainen ystäväni on myös nainen, ja vielä hetero). Ystäväni käski minun puhua hiljempaa ja osoitti viereiseen pöytään, missä “se nainen” nauroi iloisesti jonkun toisen naisen kanssa. Kun käännyin takaisin, ystäväni oli noussut pöydästä ja lähti kävelemään jonnekin avainnippuni kanssa. Huusin hänelle, että mitä hittoa, mihin hän muka tarvitsee avaimiani.
Sitten herätyskello herätti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti