Lupaus

Tänään mä vain lepään! En tee mitään ylimääräistä. Rauhoitun, nollaan pään, en rasita itseäni enkä aivojani. Olen vain.

Ihan heti sen jälkeen, kun saan ensin palautettua yhden etätehtävän! Ei sen tekemisessä kauaa mene, ja minähän olen todella nopea kirjoittaja. Käyn vain äkkiä pudottamassa sen Moodleen, niin on sitten sekin tehty. Ei tarvitse miettiä sitä enää.

Sen jälkeen rauhoitun! Käyn keittämässä itselleni kupillisen ruusunmarjateetä, istun nojatuoliin, nostan jalat rahille ja laitan taustalle hyvää ja rentouttavaa musiikkia soimaan.

Kyllä, olen ihan kohta valmis! En tee enää muuta kuin laitan äkkiä koiralle ruuan valmiiksi ja vaihdan sen juomaveden. Pyyhin samalla vähän keittiön lattiaa kaikista tahroista ja täytän astianpesukoneen. Siinä ei mene kuin sekunti.

Ja nyt minä lepään! Rentoudun, hellitän, unohdan kaikki kiireet, työt, opiskelut. Aivot tarvitsevat lepoa. Ruumis tarvitsee lepoa. Riittävä lepo on työhyvinvoinnin eräs tärkeimmistä asioista. Levännyt valmentaja on hyvä valmentaja. Hyvä valmentaja jaksaa työssään.

 

Äläkä nyt säti siellä! Sanoin jo, että olen melkein valmis. En tee enää mitään muuta kuin tämän päärynäpiirakan, minkä nautin teekupillisen kanssa. Löysin erittäin nopeatekoisen ohjeen netistä. Tämä hoituu käden käänteessä eikä se ole minkäänlainen ylimääräinen rasitus tällaiseen muutenkin rentoon päivään, milloin en tee mitään ylimääräistä. Ja käväisen ihan nopeasti kaupassa tien toisella puolella, sillä piirakan kanssa tarvitaan vaahtoavaa vaniljakastiketta. Tämän jälkeen istun alas, en tee enää yhtikäs mitään ja unohdan tämän maailman ja kaiken muun.

Lupasin itselleni, etten tee tänään mitään ylimääräistä. En tee mitään rasittavaa enkä mitään kuormittavaa. Rauhoitun, rentoudun ja olen vain. Sellaisella ADHD-aikuisen tyylillä.