Ideointia aivosolut pörräten

Postitädin ei tarvinnut tänään soittaa ovikelloa, sillä kumpikin tänään saapunut kirja mahtui hyvin postiluukusta. Onneksi! Tämän päivän saalis on siis Elämää Touretten oireyhtymän kanssa sekä Tarkkaavaisuus haltuun.

Elämää Touretten oireyhtymän kanssa on kokoelma tositarinoita tosielämästä ja siitä, millaista arki on silloin, kun on Tourette. En ehdi lukea teosta kovinkaan syvällisesti, mutta pieni selailu ja kirjaan tutustuminen pintapuolisesti antaa vaikutelman siitä, että kirja ei todellakaan ole mikään perusteos Tourettesta, vaan se antaa syvällisemmän kuvan siitä, millaista se elämä oikeasti on. Olen tyytyväinen, että ostin teoksen, vaikkei se ihan halpa ollutkaan. Eikä myöskään uusi: Se on julkaistu vuonna 2006. Mutta koska kyseessä ei ole teos, missä olisi varsinaisesti tutkimustietoa, vaan kirjassa on ihmisten omia tarinoita, en koe, että kirja olisi mitenkään vanhentunut. Ihmisten individuaalinen kokemusmaailma ei vanhene koskaan.

Otan käteeni teoksen Tarkkaavaisuus haltuun. Tämän teoksen hankkimista mietin pitkään, sillä suhtaudun neurokirjosta kertoviin teoksiin, mitkä vaikuttavat yleisiltä ohjekirjoilta, aina hyvin epäilevästi. Kirjan kieli on hyvin tieteellistä ja se on selkeästi suunnattu ammattilaisille, kuten erityisopettajille (noh, tulipa siinä mielessä oikeaan osoitteeseen, kun tuo erityisopettajankin pätevyys löytyy, ja taitaa se ihan työsopimuksessakin lukea). Minua koukeroinen kieli ei millään muotoa haittaa, mutta ihminen, kenellä ei ole pedagogista taustaa, saattaa kokea kirjan hieman vaikeaselkoiseksi. Kirjassa on ihan yleistä asiaa toiminnanohjauksesta, mutta mikä parasta, kirja sisältää myös harjoitteita sekä vinkkejä soveltamiseen käytännössä. Alan pohtia, miksei meillä ollut tätä teosta erityisopettajaopinnoissa käytössämme. En ehkä aivan kaikkea purematta niele, mutta kirjasta löytyy paljon oikeasti hyödyllistä sovellettavaa sekä työhöni erityisopettajana että tulevaan työhöni valmentajana. Kaiken huipuksi, kirja antaa minulle idean tulevaa opinnäytetyötäni varten.

Tunnen erään nuoren miehen, kenellä on pitkä lista erilaisia diagnooseja, mm. ADHD ja Tourette. Tämä nuori mies ei missään tapauksessa ole tyhmä eikä myöskään laiska, mutta hän kärsii valtavista toiminnanohjauksellisista ongelmista, kuten neurokirjolaisille hyvin tyypillistä on. Voisin tätä teosta hyödyntäen tehdä tälle nuorelle miehelle toiminnanohjauksen kartan, jotta hän saisi yleiskuvan omista vahvuuksistaan sekä ongelma-alueistaan. Tämän jälkeen voisi yrittää lähteä ratkomaan jotain ongelmaa. Opinnäytetyö on hyvin suppea, joten siinä ei ehdi ratkoa kuin yhden pienen ongelman, mutta se on yksi ongelma sen jälkeen vähemmän kyseisellä miehellä!

Innostun niin paljon ajatuksesta, että alan mielessäni jo suunnitella opinnäytetyön runkoa ja sisällysluetteloa, vaikken ole vielä edes kysynyt, sopiiko tälle kyseiselle henkilölle, että ”käytän” häntä opinnäytetyöhöni, ja haluaako hän edes saada valmennusta.

ADHD iskee jälleen, ja laittaa kaikki karvaiset aivosoluni pörräämään. Kaikki ne kolme, mitä minulla on jäljellä. Ehkä pitäisi taas vähän rauhoittua.