Tappavan tylsä tappajatauti

Olen ihmetellyt tässä viikon päivät, miksi yskin eikä mikään troppi tunnu helpottavan. Tänään sitten keuhkokuvat paljastivat oikeassa keuhkossani asustavan erittäin komean ja hyvinvoivan keuhkokuumepesäkkeen. Siltä istumalta sain viikon verran sairauslomaa, kiellon tehdä mitään fyysisesti rasittavaa ja todella kovat lääkkeet. Ehkä olen viikon kuluttua taas jaloillani. Ehkä!

Siinä vain on iso ongelma, että ADHD-aikuiselle paikallaanolo ei sovellu, ei sitten mitenkään. On koko ajan hirveä tarve saada tehdä jotain, vaikka mitään ei tässä vaiheessa todellakaan saisi tehdä. Onneksi keuhkokuume ei estä netissä surffailua eikä kirjojen lukemista, vaikka se paljon muuta estääkin. Niinpä olen viettänyt tämän iltapäivän mukavasti Bookya ja Adlibristä selaillen, ja tehnyt vähän liiankin hyviä löytöjä.

Nepsy-valmentajakoulutukseen kuuluvat kirjat olen jo ehtinyt tilata, samoin ne kirjat, mistä uskon hyötyväni opinnäytetyötä tehdessäni. Eläinavusteisen valmennuksen kirjalistaa minulla ei vielä ole, kun koulutus ei ole ehtinyt alkaa eikä minulla ole kirjoista sen parempaa tietoa. Tänään kuitenkin päätin sivistää itseäni opintoihin kuuluvan pakollisen kirjallisuuden lisäksi myös vaihtoehtoisella, aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella. Tilasin koko Tammenterhon tarinoita-kirjasarjan sekä tehtävä- että teoriakirjoineen. Sarja on suunnattu nepsy-valmentajille ja siinä pitäisi olla käytännön vinkkejä asiakastyöhön, sekä myöskin tehtäviä. Uskon tästä kirjasarjasta olevan hyötyä, vaikka itse koulutuksessa emme sitä käsittelisikään.

Löysin myös Tarkkaavaisuus haltuun-nimisen kirjan. Lähestyn tällaista kirjallisuutta aina hyvin suurella skeptisyydellä, sillä olen huomannut niiden usein tuputtavan ajatuksia ja ideoita, mitkä ovat täysin järjen vastaisia. Hyvänä esimerkkinä eräs teos, mikä väitti ADHD:n johtuvan pelkästään huonosta ruokavaliosta (vinkki: Älä KOSKAAN innosta minua lähtemään keskusteluun ADHD:stä ja ruokavaliosta, sillä todennäköisesti et tule saamaan puheenvuoroa kaiken minun saarnaamiseni keskeltä). Ennen ostopäätöstä kyselin ADHD-vertaisten kokemuksia kirjasta, ja koska kokemukset olivat pääasiassa positiivisia, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Myös tästä kirjasta saattaa olla hyvinkin suuri hyöty nepsy-valmennusta ajatellen. Palaan asiaan myöhemmin, kunhan saan kirjan ensin käsiini. Mikäli se löytyy kirjallisuusvinkeistä, olen silloin pitänyt kirjasta ja suosittelen tutustumaan siihen!

Huomasin myös, että syksymmällä on tulossa uusi teos, missä on tositarinoita Asperger-ihmisten elämästä ja niistä haasteista, mitä Asperger on tuonut elämään. Teosta ei ole vielä julkaistu, joten joudun odottamaan sitä ainakin vielä kuukauden päivät. Mutta se on ennakkotilattu, joten saan sen automaattisesti suoraan postissa kotiin, kunhan se ensin julkaistaan.

Sitä odotellessa, että nämä uudet ja mielenkiintoiset lukukokemukset tupsahtavat postiluukusta lattialle (ja koiranpennun pureskeltaviksi). Ensimmäiset tupsahtavat toivottavasti jo huomenna maanantaina tai viimeistään tiistaina. Mutta siihen asti on vain yritettävä keksiä, miten selviän tästä tappavan tylsästä tappajataudista. Ehkä aloitan sillä, että keitän itselleni ison kupillisen kuumaa ruusunmarjateetä, mihin laitan ison lusikallisen kotimaista hunajaa. Laitan Frozenin pyörimään ja yritän parhaani olla paikoillani ja tekemättä mitään. Itsestään ja terveydestään huolehtiminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa opiskelua ja työntekoa. Vielä, kun itse joskus muistaisi sen!

Sairaana ollessa saa aina hieman
valittaa...
Valituskupissa kuumaa
ruusunmarjateetä, hunajaa
ja sympatiaa. Taustalla Elsa
päästämässä irti menneestä.